keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kuulumisia

Olen ollut vähän kiireinen ja viime viikon tyystin poissa pelistä vähän pahemmaksi äityneen vitsatientulehduksen takia. Makasin kolme päivää kovassa kuumeessa ennen kuin antibiotit alkoivat vaikuttaa. Ainakin tiedän, ettei yksityisellä lääkärillä käynti Saksassa ole kallista, noin 20€ kerta. Toisaalta, ei täällä vissiin mitään julkista terveydenhoitoa olekaan, systeemi on ihan tyystin erilainen kuin Suomessa..

Nyt minulla on jäljellä enää tämä ja ensi viikko, iiks! Näin nopealla katsauksella mitä sanoisin oppineeni:

-asiakaspalvelua saksaksi, kunhan ei tarvitse kertoa tarkemmin tuotteiden "filosofiasta"
-markkinointia sosiaalisessa mediassa
-tuntemaan erilaisia uusiotuotantomerkkejä
-kirjoittamaan haastatteluja englanniksi blogiin
-ylipäätään englannin käyttöä viestinnässä
-tuotteiden esillepanoa liikkeessä
-tuotteiden valokuvaamista

Parasta työharjoittelussa:

-kotoisa ilmapiiri
-tsemppaavat ohjaajat
-vapaus
-luottamus

Ikävää työharjoittelussa:

-toisinaan stressaantunut ja kireä ilmapiiri
-riittämättömyyden tunne (ehkä enemmän oman pääni sisällä)
-useiden ohjaajien antamat, toisinaan ristiriitaiset ohjeet


Tällä hetkellä minulla on ihan hyvä fiilis työharjoittelusta. Minulla on vielä aika paljon tekemistä, koska teen neljä haastattelua englanniksi suomalaisten suunnittelijoiden kanssa. Näistä yksi on tehty ja julkaistaan heti kunhan suunnittelija vielä tarkistaa ettei ole asiavirheitä. Linkkiä tulee!

Olen haastanut itseäni työharjoittelun aikana ja ehdottanut extrajuttuja, joita voin tehdä, valokuvaukset, haastattelut. Välillä olen miettinyt, varsinkin haastattelun suhteen, josko otin liian ison palan purtavaksi, mutta koska on aloitettu, on myös tehtävä loppuun! Häpesin suunnattomasti, kun näin kaikki miljoonat korjaukset, joita kirjoittamaani tekstiin jouduttiin tekemään, mutta yritän muistaa, että olen harjoittelija ja tullut oppimaan. Eikä ammattiini kuuluu kirjoittaminen millään tasolla! Yritän siis parhaani ja varmistin vielä, että he varmasti haluavat minun tekevän loputkin haastattelut, vaikka englantini on niin huono. Vastaus oli kyllä. Eli let's work on it!

Koska postaukset ilman kuvaa ovat tylsiä, kuva halloweeniltä "Trash Barbie"


tiistai 3. marraskuuta 2015

Ja ne työt

Olen päässyt viimein tekemään suhteellisen paljon käytännönhommia. Siltikin työpäivät näyttävät valitettavan usein tältä:



Olen kuitenkin oppinut paljon kaikkea hyödyllistä ja saanut kehujakin somemarkkinoinnista. Mielialakin on ollut paljon parempi viime viikkoina ja voin sanoa jopa viihtyneeni! Asiaa ovat auttaneet muutamat kaverit, joita olen onnistunut haalimaan.

Järjestin kuvaukset tuossa pari viikkoa sitten. Kehittelin tyylit liikkeen tuotteista, etsin mallit facebookista ja pyysin yhtä suomalaista ystävääni kuvaamaan. Homma meni ihan mallikkaasti, nyt toivotaan että liikkeessä ollaan tyytyväisiä lopputulokseen. Toisaalta kukaan ei oleta mitään, tämä on vain ekstraa, jota ehdotin, että voisin tehdä.

Kuvauksista
Olen saanut aika vapaasti järjestellä liikettä uuteen uskoon, sitä mukaa kun talvisesongin tuotteita tulee. Tästäkin olen saanut kehuja! Kohta olen ihan kuplilla. Laitanpa kuvia liikkeen uudesta järjestelystä!

Quazi Design

Lisää
Laukut mm: Kiks, Aluc, Milch

Sag + Sal

Nukke 1, merkit mm: Steinwidder, Käufer (d) sein
Nukke 2, merkit mm: Recyclist Workshop, From Somewhere


Naisten näyteikkuna

Miesten näyteikkuna

Klubit tähän asti

Tresor

Ekan illan valinnaksi tämä oli varsin mainio! Sumuisia käytäviä, intiimi tunnelma, tätä voisi testata toistekin! Joskin sama, yleinen berliinin klubien puute: musiikki on monotonista eikä sitä jaksa tanssia ilman suurempia päänsekoittajia. Ja kuten aina, illasta riippuen, voihan musiikki olla toisenlaistakin?

Matrix

Tämä oli kyllä aikamoinen mesta. Paljon ihmisiä ja tanssilattioita, ei sinällään mitään erikoista. Jos haluat nähdä jäätävän bilekompleksin, mene Matrixiin. Itse olen enemmän "undergroundimpien" paikkojen ystävä, niin ei juurikaan iskenyt.

://about blank

Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan upea klubi. Kaksi tanssilattiaa, kesäisin kolmas ulkona (upea!). Odotin paljon tältä klubilta, mutta vierailullani musiikki oli monotonista ja tylsää perusberliiniläistä elektroa, jota ei jaksa tanssia ilman kovempia huumeita. Mutta mielenkiintoisen näköinen paikka ja voi musiikki olla parempaa toisena iltana!

Havanna

Tälle klubille olisin tuskin mennyt ilman espanjalaista katalonialaista kaveriani. Jos pidät salsasta ja reggaetonista, suuntaa Havanna klubille. Omalla visiitilläni oli auki kolme tanssilattiaa, kaksi salsalle yms musiikille ja yksi enemmän "normimusiikille". Ilta oli hauska, ainakin privaattisalsaopen seurassa!

Brunnen70

Tämän klubin suhteen olen tehnyt poikkeuksen ja olen käynyt siellä kahdesti. Löysin klubin Anti pub crawlista ja myöhemmin eräs kaverini halusi kehujeni perusteella mennä sinne myös. Brunnen70:ssä on kolme tanssilattiaa (ainakin), mutta molemmilla kerroilla niistä vain kaksi on ollut auki. Toinen tanssilattioista on enemmän hiphoppia, reggaeta yms, riippuen illasta ja toinen mainstreamimpaa. Klubissa on hauskoja sisustuselementtejä, kuten toisen tanssilattian muovivesitonkkalamput! Klubi on myös hankala löytää jos ei tiedä minne on menossa, ulkoapäin rakennus näyttää tavalliselta kerrostalolta, mutta sieltä otetaan hissi pohjakerrokseen and it's party time!

Bob Young's Halloween Masquerade, Catacombs of Gendarmenmarkt

Nyt oli kyllä huikeet Halloweenkemut! Ensimmäistä kertaa jaksoin tanssia auringonnousuun, poistuimme siis kuuden jälkeen. Paikalle päästyämme tämä ilmeni homobaariksi, mutta homobaari berliiniläiseen tapaan, voiko olla parempaa! Ne kaikki puolialastomat joka miehen märät unet, korkkareilla tai ilman... Halloweenin kunniaksi pukuloisto oli normaaliakin koreampaa! Tai no, oletettavasti. Klubilla oli kaksi tanssilattiaa, toinen elektroniselle musiikille ja toinen ainakin tänä iltana hiteille kautta aikain. Se hetki, kun dj hiljentää musiikin kesken Britney Spearsin Hit Me Baby One More Timen ja koko yleisö laulaa taysillä mukana, hajoilun taso sata. Mutta suosittelen, kokemisen arvoinen ainakin Halloweenina!

torstai 15. lokakuuta 2015

Green Fashion Tour: un Autre Voodoo

Seuraavana kierroksellani oli Un Autre Voodoo, jossa on esillä useiden paikallisten käsityöläisten tuotteita unohtamatta kestävää kehitystä ja hitaan muodin periaatteita. Merkit vaihtelevat sesongin mukaan ja liike nostaa esille uusia suunnittelijoita. Toinen perustajajäsenistä on ollut mukana myös VOODOO MARKETin perustamisessa, joka on suunnattu nuorille suunnittelijoille ja järjestetään Berliinissä kolmen kuukauden välein.


Nostan esille muutamia merkkejä, jotka kiinnittivät huomioni. Ensimmäisenä Kimonomono, jonka perustaja Satoko etsii antiikkikimonotakkeja 20-luvulta 80-luvulle ja myy niitä eteenpäin. Kimonofanaatikkona kiinnitin huomiota kauniisiin haoreihin ja muihin silkkisiin ihanuuksiin rekissä.

Kuva Kimonomonon fb-sivulta.
Niels Kalk on kuvittaja ja hahmosuunnittelija. Liikkeestä häneltä löytyi upeita printtejä ja postikortteja käsinpiirretyistä kuvista sekä kollaaseista. Tarttui minulle yksi postikortti mukaankin.



Miolla on aivan järjettömän suloisia lastenvaatteita. Heiltä löytyy käsinneulottuja ihanuuksia sekä hienoja Ariane Chavarriagan piirroksiin pohjautuvia printtejä. Mio ajattelee tekstiilijätteen määrää ja hitaan muodin arvoja, joten mallistot pidetään pieninä ja laadukkaina.

Kuva Mion fb-sivulta.
Gudbling, "Because life is too short to wear boring jewellery!", valmistaa asenteellisia koruja naisille, jotka uskaltavat tulla nähdyiksi. Korujen suunnittelija ja valmistaja Christine on kiinnostunut hippi- ja kansankulttuurista sekä Berliiniläisestä elämästä. Koruissaan hän yhdistää perinteisiä menetelmiä sekä nykyaikaisia korutrendejä.

Kuva Gudblingin nettisivulta.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hylätty S-Bahn

Ehdin käväisemään sunnuntaina hylätyllä S-Bahnilla. Asemia olisi ollut lisää, mutta alkoi olla niin pimeää, etten nähnyt juurikaan eteeni, saatika olisin voinut ottaa kuvia. Täytyy mennä joskus toiste tarkastamaan loput!













tiistai 13. lokakuuta 2015

Green Fashion tour: Kollateralschaden

Kollateralschaden, eli toinen paikka, jossa olisin voinut suorittaa harjoitteluni.  Kollateralschaden valmistaa orgaanisista materiaaleista vaatteita liikkuville ihmisille. Vaatteita pystyy myös käyttämään usealla eri tavalla.

Merkin perustivat kaksi kaverusta, jotka haluavat pitää tuotannon talossa. Kollateralschadenin arvoihin kuuluu vahvasti kestävä kehitys, jota he pyrkivät opettamaan asiakkailleen. Heiltä ei siis saada uutta mallistoa neljää kertaa vuodessa, vaan iättömiä malleja.



maanantai 12. lokakuuta 2015

Entäs se työharjoittelu?

Niin, olen minä sielläkin käynyt. Ensimmäisellä viikolla olin hyvin ailahtelevainen ja alakuloinen, kuten ensimmäiset viikot olin muutenkin. Nyt tuo olo on tuntunut ainakin toistaiseksi tasaantuvan ja elämä alkaa näyttää jopa suhteellisen positiiviselta.

Epäilen, että alakulo työharjoittelupaikalla johtui alkuun siitä, etten osannut lukea toista harjoittelijaa oikein. Hän on muutenkin hyvin hiljainen ja se että hänen englantinsa on epävarmaa ja minun saksani perseestä, ei edesauta tilannetta millään tasolla. Voi myös olla, ettei hän ole ryhmätyöskentelijä tai sitten minä vain olen vaikea. :D

Sinne päin!
Alkuun minusta tuntui, ettei minusta ole mihinkään, enkä osaa tehdä mitään liikkeessä. Puhuimme toisen harjoittelijan kanssa asioista ja hän tuntui olettavan, että osaan jo somehommat, koska minulla on blogi. Hän myös hämmentyi kun kerroin, etten osaa juurikaan käyttää edes kuvanmuokkausohjelmia. Aloin miettimään, olenko tyystin väärässä paikassa, kun minulla ei ole mitään liikkeeseen tarvittavia taitoja. Osaan vain ommella, eikä sitä juurikaan tarvita. Mietin, olivatko omistajat lukeneet hakemustani ollenkaan, vai otetaanko tuonne vain kaikki halukkaat töihin. No, kysyin tuota loppuviikosta ja kyllä, hakemukseni oli luettu ja minua oltiin pidetty hyvänä. Hakijoita on muutenkin melko paljon, eikä kaikkia voida ottaa. Pientä itsetunnon kohotusta.

Minua hajotti myös alkuun tekemättömyys todella paljon. Onneksi saimme tehtäväksemme taitella kirjekuoria pienille tuotteille, niin oli jotain mihin purkaa levottomuuttani. Paikoillaan oleminen kun nyt on niin vaikeaa.

Hienosti sarjassa

Söpöt!
Sometekstien kirjoittaminen on kyllä ihan tuhottoman vaikeaa. Olen aina vihannut sitä. Varsinkin nyt, kun pitäisi olla tosi asiallinen, innostava ja tehdä jutusta mielenkiintoinen. Yleensä joku pomoista vaihtaa koko tekstin ennen jutun julkaisua. Toivottavasti tähän tulee enemmän ohjeistusta jossain kohtaa, vaikkakin on varmaan melko mahdotonta opettaa toiselle kuinka kirjoitetaan. Stressaan jo valmiiksi sitä, että minun täytyy etsiä jotain mielenkiintoisia vihreän muodin artikkeleita joka viikolle. Tämä muotihomma ei niin ole minun juttu.. Yritän opetella silti.

Olimme ensimmäisellä viikolla yhden päivän kahdestaan toisen työharjoittelijan kanssa. Sinä päivänä vaihdoimme toisen näyteikkunan ja stailasimme nuket.


Näiden henkareiden asettelu oli raastavaa.
Tämä päivä oli mukava. Järjestelin uuden työharjoittelijan kanssa liikkeen lähes kokonaan uusiksi ja sain jopa kiitosta tästä! Mainitsin viime viikolla, että tahtoisin kuvata muutaman tyylin mallien päällä ja tänään Ariana sanoi, että voisin alkaa valmistella sitä. Minua jännittää, kuinka tässä käy. Toisaalta olen tottunut järjestämään kuvauksia, mutta tällä kertaa en työskentele tuttujen kanssa, enkä itselleni. No, täytyy puhua avoimesti ja suunnitella hyvin, niin ehkä siitä hyvä tulee!

Älysin muuten, että tällainen vaateliikkeessä työskenteleminen pitäisi vissiin olla joka tytön unelma. Laittaa näyteikkunaa, järjestellä liikettä. Olen vain ehkä liian taiteilija näihin hommiin. Pitänee hiljentää sitä taiteilijaa itsessään ja muuttua rautaiseksi markkinoijaksi. Tai sitten ei. :D